30.05.2018

Kevät on juoksun parasta aikaa. Juoksijoiden aktivoituminen näkyy myös Helsingin Urheiluhieronnan varauskalenterissa. Kuivat tiet, aurinko ja alati lämpenevä ilma houkuttelevat lenkkipolulle yhä useammin. Innosta huolimatta on syytä kuitenkin muistaa maltti. Yhtäkkiä alkava runsas rasitus ei anna keholle mahdollisuutta palautua.

Muutama ehjän harjoittelun kannalta tärkeä asia:

  • Oikea tekniikka
  • Sopivat määrät
  • Palautuminen
  • Kehonhuolto
  • Miten tunnistan hoidontarpeen
  • Onko syytä käydä hoidossa vaikka on kunnossa?

Ajatuksia harrastuksen tueksi

Jos et ole talven aikana juossut suuria määriä niin kilometrien lisääminen on hyvä tehdä asteittain. On myös hyvä miettiä oman onnistuneen juoksun mittareita. Jotkut arvostavat lenkin pituutta, toiset vauhtia kun taas osalla tärkeintä on lenkkien lukumäärät. Pitkät lenkit rasittavat tuki- ja liikuntaelimistöä eri tavalla kuin lyhyet. Tekniikka alkaa yleensä ensimmäisenä kärsiä kun väsymys iskee. Tästä syystä kannattaa miettiä minkä pituinen lenkki on itselle sopiva. Peruskuntoa voi kasvattaa monella muullakin tavalla. Reipas kävely, sauvakävely, pyöräily tai uinti toimivat tähän tarkoitukseen loistavasti. Valitettavasti rasitusvammat johtuvat nimenomaan rasituksesta.

Kehonhuolto

Kehonhuolto unohtuu kiireessä helposti. Kehonhuolto on tärkeää arvottaa yhtä tärkeäksi kuin itse treenaaminenkin. Itsenäinen kehonhuolto on tärkeää. Säännöllinen lihashuolto, esimerkiksi hieronta on tehokasta. Me pyrimme vastaanotolla lihashuollon lisäksi selvittämään mistä asiakkaan vaivat johtuvat ja miten niiltä vältytään jatkossa. On siis tärkeää että haastat hoitajaasi antamaan sinulle vinkkejä terveempään treeniin.

Helsingin Urheiluhieronta tekee yhteistyötä kahden juoksijan kanssa: Joonas Laurila & Pinja Söyrilä

Joonas on intohimoinen juoksija, juoksuvalmentaja, kirjailija sekä perheenisä.

Joonas ja pojat

Ennen pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon ja kehittyä vain nopeammaksi ja kestävämmäksi. Nyt, pienten kaksospoikien isänä huomaan, miten eri tavalla olen oppinut suhtautumaan juoksuun. Levon määrä on pienempi, mikä asettaa rajoitteita sillä, miten ja kuinka paljon voin treenata. Taaperoiden nostelu ja levon väheneminen vaikuttavat myös huoltoon. Ennen keväällä valmistauduin kauden kovimpiin kisoihin, mikä pitää huollon tarpeen korkeana ja tärkeänä osana harjoittelurutiineja, mutta nyt olen huomannut uudessa tilanteessa ja vielä itse kuntoutusvaiheessa olevana sen merkityksen olevan vielä entistä suurempi. Kehon ja mielen huolto on elinehto sille, että voin juosta huoletta. Mieli lepää, kun voi luottaa siihen, että mitä itse en pysty tekemään keholleni, on löytyy timanttistä ammattilaisapua läheltä.

Kun oma harjoittelu ja tietotaito kasvavat ja kehittyvät tulee myös kehon kanssa uudenlaisia haasteita. Siksi on ollut mahtavaa huomata kuinka HUHin henkilökunta on kehittänyt ja laajentanut omaa tietotaitoaan ja hoitomuotoja. Olen ollut Helsingin Urheiluhieronnan asiakkaana yrityksen perustamisesta saakka, koska heti alusta lähtien huomasin, että hoitosuhde on myös muutakin kuin huoltoa. Pitkän hoitosuhteen aikana ammattilaiset oppivat tuntemaan myös kehoni niin, että apu löytyy usein nopeasti ja ammattimaisesti. HUH on tullut osaksi elämääni jäädäkseen.

Joonas Laurila,

elämäntapajuoksija

Pinja on elinsiirtourheilija ja aikuisurheilija, Hän on ainoa suomalainen elinsiirron saanut 400m naisjuoksija. Meriittinä 3xMM- ja 3xEM-mitalit.

Pinja Söyrilä – copyright Karhu

Kevät merkitsee yleisurheilijalle kisakauden alkua, ja sitä odotan todella innolla. Kesän ensimmäiseen kisaan on tätä kirjoittaessa aikaa 1,5 viikkoa. Juoksen lyhyitä ja keskipitkiä ratamatkoja neljättä kesää, ja näille matkoille sain kipinän kirurgin aikoinaan kieltäessä minulta tuoreena 26-vuotiaana elinsiirron saaneena maratonsuunnitelmat. Näin 8 vuotta myöhemmin niitäkään ei enää tarvitsisi sulkea pois, mutta nykyään 400m tuska ja riemu (no, voittopuolisesti itse kisan aikana tuska) vaan viehättää enemmän. Nelkun ohella pyrin tänäkin kesänä juoksemaan myös muutaman 100m, 200m ja 800m startin.

Koska meitä elinsiirron saaneita naisjuoksijoita on Suomessa verrattain vähän – pikamatkoilla useampia mutta omalla päämatkallani ei lisäkseni ainuttakaan – kilpailen myös kotimaan veteraanikisoissa N30-sarjassa. Maailmalla ratakierroksen ystäviä onneksi kuitenkin riittää, ja tänä vuonna kohtaan heitä elinsiirtourheilun EM-kisoissa, joissa pääsen puolustamaan vuoden 2016 sijoituksia. Elinsiirtourheilussa kisafiilis on älyttömän hieno. Nautin, jos saan juosta mielellään vielä itseäni parempien kanssa, ja kilpailuhenkisyydestä huolimatta ajattelen, että siellä radalla ollaan yhdessä ja jaetaan rakkaus lajiin.

Tein valmentajan kanssa viime syksynä kauden alkaessa harjoitteluun olennaisen muutoksen: siinä missä parin edeltävän vuoden harjoitteluni tähtäsi ehkä enemmän keskipitkille matkoille, halusin tänä vuonna ensisijaisesti kehittyä nelkun juoksijana. 400m harjoitteluun keskittyminen on merkinnyt huomattavasti aiempaa enemmän erilaisia hyppelyitä ja loikkia sekä nopeusharjoittelua. Myös voimaharjoitteluun on tullut muutoksia ja sen määrä on kasvanut.

Huoltotoimetkin ovat tämän myötä muuttuneet: tänä vuonna on korostunut tarve kehittää niitä asioita, jotka estävät hyvän juoksutekniikan sekä rullaavan, taloudellisen juoksuaskeleen ylläpitoa. 400 metrillä ei loppua kohden juurikaan enää vauhtia kiristetä, ja olennaista onkin se miten hyvin paketti (ja pääkoppa 😉) pysyy kasassa. Huollon ja omien harjoitteiden avulla on pyritty parantamaan lantion liikkuvuutta ja vähentämään toisen lonkkani liiallista sisäkiertoa, joka on lisääntyneiden hyppelyiden ja loikkien sekä kaarrejuoksun ohella pistänyt tänä vuonna monesti myös nilkan koville. Unohtamatta kuitenkaan käsiä, jotka juoksua rytmittävät! Lapoja ja rintalihaksia huoltamalla on helpotettu käsien liikerataa.

Melko pian saan ensikatsauksen siihen, miten tämän vuoden harjoittelu ja huolto ovat purreet – ja sehän jännittää. Jaloissa on ainakin enemmän voimaa – toivottavasti myös nopeutta – ja myös tuota mainittua vasemman lonkan sisäkiertoa on saatu vähenemään samalla, kun ulkokierto on parantunut. Harjoittelussa aletaan tässä vaiheessa hiljalleen hakemaan irtiottokykyä ja huollossa kovimmat käsittelyt vähenevät, tehden tilaa kevyelle ravistelevalle hieronnalle. Omat kehonhuoltotoimet ja liikkuvuusharjoitteet toki säilyvät läpi vuoden.

Tsemppiä itse kullekin alkavan kesän radoille, teille ja poluille!

Pinja Söyrilä

( Tekstit: Tuukka Häkkinen, Joonas Laurila, Pinja Söyrilä)

(Kuvat: Joonas Laurila, Karhu)