11.02.2019

Malja ystävyydelle

Kun meillä menee hyvin – tai kun hartioilla painaa elämisen sietämätön paino, mitä teemme? Me mesetämme, soitamme, chattaamme ja whatsappaamme, me kävelemme ja juoksemme, nauramme ja itkemme. Lähdemme vaeltamaan Lappiin keskelle kaamosta. Mutta emme tee sitä yksin. Vaan ystävän kanssa.

Lapsena ystävyys oli mutkatonta ja vailla rajoituksia. Kaverit olivat mukana leikeissä ja seikkailuissa, tärkeintä oli vauhti ja vallaton meno tai yhteinen lukutuokio sohvan nurkassa Akkareiden parissa. Ystävyys syntyi hetkessä, eikä sitä tarvinnut sanoittaa, se ei vaatinut meiltä mitään. Lapsuuden ystävät myös löytyivät helposti: samasta talosta, sukulaisista, päiväkodin pihalta. Aikuiset huolehtivat siitä että meilä oli kavereita.

Nuorina ystävät merkitsivät meille kaikkea. Ystävät jakoivat kanssamme ne pelot ja hurjat uudet muutokset, joista aikuisille emme voineet puhua mitään. Ystävien kanssa käveltiin tuntikausia ja puitiin tunteita ja koulun tapahtumia. Mietittiin katseiden merkityksiä Luotimme vielä rajattomasti, mutta tajusimme jo, kuinka arvokasta toisen varaukseton tuki ja hyväksyntä on. Ystävyyden eteen olimme valmiita tekemään mitä vain.

Muodostimme ystävyyssuhteemme harrastuksista, koulusta tai netin välityksellä. Tunsimme syvää yhteenkuuluvaisuutta, kun määrittelimme itsemme ystäviemme kautta, kun jaoimme samat unelmat. Olimme toisillemme läsnä joka hetki, hyvä että nukkumaan ehdimme.

Aikuisuuden ystävyys on erilaista. Onnekkaita ovat ne joiden ystävyyttä ruuhkavuodet eivät ole vieneet. Nyt ystävyys vaatii aikaa ja panostusta. Ei ole enää niin helppoa soittaa ja sanoa ” hei, lähdetään ulos, pitää puhua ”. Olemme keksineet uusia tapoja vaalia ystävyyttä. Me lähettelemme kuvia, whatsappaamme ja käytämme kymmenet emojit kertomaan että olet mielessäni, olen täällä jos tarvitset. Me sovimme leikkitreffejä ja alamme harrastaa yhdessä thaiboxingia. Varaamme viikonlopun vain ystävyydelle ja päivitämme viimeisen vuoden kuulumiset. Ja kaikki on jälleen niin kuin ennenkin, muutamalla lisärypyllä maustettuna.

Emme voi vielä kuvitella millaiseksi ystävyytemme muodostuu ajan saatossa, mistä me juttelemme kun kävelemme harmaine hiuksinemme Töölönlahden rantaa ja otamme muutaman riehakkaan hölkkä askeleen niin kuin ennen. Ehkä vuosittainen pitkä viikonloppumme suuntautuu silloin kylpylään Nepalin vuorten sijaan.Tärkeintä on, että me tiedämme että olemme toistemme tukena silloinkin.

Ystävä seisoo ja kaatuu vierellämme kun elämä heittelee- ylös tai alas. Saamme ystävyydestä tukea ja hiljaista hyväksyntää. Hersyvää naurua ja yhteisiä vitsejä. Välillä myös niin suoria sanoja että silmissä kirvelee. Ystävämme potkivat meitä eteenpäin ja vetävät perässään, joskus jopa ajavat takaa. Ystävien kanssa olemme enemmän ja parempia.

Miksi meille tärkeitä ihmisiä pitäisi muistaa vain yhtenä päivänä vuodessa, miksei joka päivä, miksei vietettäisi kokonaista ystävyyden viikkoa? Tällä viikolla me HUHilla haluamme toivottaa ystävykset, kaverukset, kompikset ja buddyt lämpimästi tervetulleiksi muistamaan mikä tekee meistaä onnellisia ja miksi viihdymme toistemme kanssa niin hyvin.

Me HUHilla arvostamme ystäviämme ja haluamme heille hyvää. Tule mukaan, voidaan yhdessä hyvin.